Missä tilanteissa avioehto kannattaa tehdä?
Avioliiton päättyessä toimitetaan omaisuuden ositus, jossa kummankin puolison varat ja velat luetteloidaan ja jäljelle jäävä netto-omaisuus puolitetaan. Näin saadaan selville avio-osa, eli se, paljonko kummankin puolison tulee saada omaisuutta. Omaisuuden jako suoritetaan käytännössä siten, että enemmän omistava puoliso suorittaa vähemmän omistavalle puolisolle tasinkoa siten, että heidän omaisuutensa jakautuu erossa tasan. Enemmän omistava puoliso päättää, suorittaako hän tasingon rahana vai luovuttamalla muuta omaisuutta.
Avioehto suojaa varallisuutta
On syytä pitää mielessä, että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta. Myös esimerkiksi toisen omistamaa yritystä, kesämökkiä ja suvun yhteisomistuksessa olevaa sukutilaa. Ilman avioehtosopimusta yrittäjäpuoliso voi joutua pahimmassa tapauksessa myymään yrityksensä tai pilkkomaan sen osiin, jotta ositus saadaan toimitettua. Ilman avioehtosopimusta mahdollinen tilanne on myös se, että ex-puolisosta tulee osituksen myötä osakas suvun yhteisomistuksessa olevaan sukutilaan. Mikäli edellä mainitun kaltaiset tilanteet koetaan epäoikeudenmukaisina, on syytä harkita avioehtosopimuksen laatimista.
Avioehtosopimuksella avio-oikeus voidaan sulkea kokonaan pois, jolloin kummallakaan puolisolla ei ole oikeutta toisen omaisuuteen. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa myös tiettyjen omaisuuslajien osalta. Usein puolisoiden henkilökohtaisesti saamat lahjat ja perinnöt sekä yritystoiminta rajataan avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle edellä kuvattujen tilanteiden välttämiseksi.
Avioehtosopimusta laatiessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös kohtuullisuusnäkökulma. Jos toinen puoliso on hoitanut yhteisiä lapsia esimerkiksi viisi vuotta kotona, eikä siksi ole pystynyt kerryttämään omaisuuttaan puolisonsa tavoin, voi olla kohtuutonta, että hänellä ei olisi lainkaan avio-oikeutta enemmän tienanneen omaisuuteen.
Avioehtosopimuksesta kannattaa keskustella asiantuntevan juristin kanssa, sillä siihen liittyy suuria ja tärkeitä taloudellisia ja oikeudellisia vastuita. Sopimuksen laadintaan ei kannata ryhtyä itse, ellei ole täysin varma siitä mitä on tekemässä.
